Read our mission LEARNING_RIDERS
We will open the Road for Gollaborated Innovations
Learningriders are:
- Henry Vesin, 3.years teampreneur, Tiimiakatemia Jyväskylä, Finland
- Timo Lehtonen, teamcoach, Tiimiakatemia Jyväskylä, Finland
This was our route to Amsterdam: Jyväskylä – Turku – Stockholm – Trollhättan – Frederikshavn – Århus – Billund – Assen – Amsterdam
At the starting point in Jyväskylä Finland 15.4.2014. On the right Henry Vesin (Kawasaki Z750) and Timo Lehtonen (Honda Transalp).
Henry Vesin and Kawasaki, very fast!
Kuvia Honda Transalp vm. 1995
Jyväskylä-Turku-Stockholm-Trollhättan
Trollhättan, visiting amazing Innovatum 17.4.
Innovatum – where knowledge meets knowledge. Right by the canal, in the beautiful and unique case and lock area in Trollhättan, located Innovatum ”where knowledge meets knowledge in research projects and inspirational activities”. (http://www.innovatum.se/). Over 140 companies and more than 1,400 people work here today.
We were lucky to meet
- Danne Palm,Incubator Manager ,
- Sonja Andrén, Business coach,
- Elizabeta Velickovic, Business coach,
- Jesper Strömqvist, Business coach,
- Peter Zienau, CEO på Innovatum AB
Thank you for your hospitality!
Henry Vesin wrote in his blog (in Finnish):
Innovatum Ruotsissa – monimuotoisen tekemisen kehto
”Reissu alkoi Ruotsista ja ensimmäinen ja ainoa sovittu asiakaskäynti oli Trollhättanin kaupungissa. Tutustuimme Innovatumiin, joka on entinen Saabin tehdasalue. Muutamassa kymmenessä vuodessa lakkautetun tehdastoiminnan sijaan alueelle oli syntynyt monimuotoisuuden kehto: taidetta, tiedettä, historiaa, tulevaisuutta ja bisnestä.
Innovatumin yrityshautomon puolella tehtiin paljon samankaltaisia asioita kuin Suomessakin. Ideoita sparrattiin, kehitettiin ja toteutettiin. Se, mikä koko alueessa kuitenkin hämmästytti, oli toiminnan laajuus. Ketterä yhteistyö tapahtui eri toimijoiden kesken aina alakoulujen Science-kerhoista suurteollisuusyritysten prototyyppeihin. Koko sitä kokonaisuutta oli jopa hankala hahmottaa!
Tiimiakatemiassa ollaan siis ehdottomasti oikeiden asioiden äärellä, kun oppimisen ytimessä on tekeminen. Innovatumin alueellakaan ei vatvottu ideoita loputtomiin. Startuppeja ajettiin tekemään prototyyppejä ja asiakaskäyntejä saman tien ja käytössä oli 24 h -ideointipajoja – samoja juttuja kuin Tiimiakatemiallakin.
Ymmärsin vierailun aikana uutta itsestäni ja siitä, mitä ehkä haluan tulevaisuudessa tehdä: ideointi, ja erityisesti ideoiden sparraus, on lähellä minua. Innostuin, kun huomasin, miten isossa mittakaavassa, mutta kuitenkin ketterästi, asioita tehtiin. Kankaan alue Jyväskylässä tulee muuttamaan koko Suomen käsitystä innovaatioista ja minä haluan olla siinä mukana!”
Innovate area by the kanal. There has been factory of Saab, film studios……
Innovatum Trollhättan, we bikers and THE Ladies of Incupator Sonja ja Elizabeta
Trollhättan-Frederikshavn-Århus-Billund
Billund – visiting and exploring famous Lego-konsept 19.4.
Have you ever been in Legoland or visited Lego Innovation House. Yes, we visited Legoland and tried to explore everything that is behind of this concept. Play, explore and learn. They have done so much to expand this brand, and they have managed!
It was a good idea to hire a cottage in Billund
Legoland! We wanted to visite Lego Innovation House, but on saturday it was close.
Aarhus and Kaospilots, nowbody at home!
Billund-Dorfhagen-Assen
Visiting legendary Assen Circuit and TT-Instituut 21.4.
The TT Circuit Assen is a motorsport race track built in 1955 and located in Assen, Netherlands. Host of the Dutch TT race, it is popularly referred to as ”The Cathedral” of motorcycling by the fans of the sport. It has a capacity of 100,000 spectators, including 60,000 seats. Since 1992 it is also part of the Superbike World Championship calendar. (Wikipedia)
And we found new friends from TT-Institute! TT Institute stands for ”just good education,” which means good results, good guidance, clear rules. They educate Top Technicians. It is a high-tech training institute with close ties to the (motor) racing world and the associated technology (car and engine technology, sensor technology and measurement and control).
Henry Vesin:
”Ruotsista matka jatkui Euroopan halki määränpäähämme Hollantiin ja toinen mielenkiintoinen paikka löytyi Assenista. Kiinnostava oli jo “Cathedral of Speed”, eli Assenin Moto GP-rata, mutta siinä kyljessä oli myös vastarakennettu TT-instituut. Päädyimme puolihuolimattomasti takaoven kautta sisään ja puolen tunnin keskustelujen jälkeen huomasimme olevamme jälleen saman asian äärellä: learning by doing. Tässä kilpamekaanikkokoulussa opiskelijat eivät juuri istuneet luennoilla, vaan purkivat kilpamoottoreita ja kasasivat niitä. Olivatpa he tekemässä myös kokonaista sähköautoa sen täydessä mittakaavassa!”
TT-Institute, place to tune super fast bikes!
The TT-Circuit Assen, place to ride fast.
TT-Institute inside. We had a very good guide, one of the teachers. Who knows him?
Assen-Harlingen-Amsterdam
Visiting very radical Knowmads 23.4.
From http://www.knowmads.nl/newsmessage/knowmads-greenhouse/
Are you looking for a place to grow you business together with a group of inspiring people? Then maybe you are curious about becoming one of the entrepreneurs joining the Knowmads Greenhouse for the two months trial period starting the 1st of March 2013?
Knowmads Greenhouse is your new co-working space in Amsterdam. Our mission is to facilitate entrepreneurs that has an idea for a better world and to make their company bloom. We offer a space with kitchen facilities and coffee, sessions of working together on each others projects, wtf-lectures, opportunities for workshops, business coaching and most of all a great community. The Greenhouse is in the same building as the Knowmads education, we see a lot of benifits as an entrepreneur to be in a learning environment with the possibility to exchange learning and co-work with Knowmads students.
Visiting Knowmads, they educate change makers! Pieter Spinder is telling us great stories. Pieter is a fire starter. Wherever he goes he brings an abundance energy. He is a dad to his two great kids and adores his wife. He loves to make things happen, to empower the people around him, to do challenging things, and to make life worth living.
His experience is, to say the least, diverse. He has a degree in Economics, studied Philosophy, and has been an entrepreneur since his early twenties. He has owned several companies including a Marketing Consultancy agency and an internet Company. He has even sold Xerox machines. At the moment he is a Lecturer at the University of applied sciences HES/HvA and, of course, very busy with Knowmads.
Amsterdam
Tiimiakatemia Rocket Days 24.4.
We had our Tiimiakatemia Rocket Days in House of Bols (http://www.houseofbols.com).There we had our prize giving sesson and great party also!
Here under: SOME drawings about our journey (sorry in Finnish)
Tiimiakatemia Learning Riders (Jyväskylä-Trollhättan-Aarhus-Billund-Assen-Odense-Kalmar-Jyväskylä)
Tänään oli Learning Ridersin ensimmäinen todellinen sadepäivä, siis koko päivä vain vettä kaatamalla. Olen nyt paluumatkalla Amsterdamista ja leiriytyneenä Satusedän Odensehen Tanskaan.
Aamulla lähdin Saksan Oldenburgista ja ajomatkaa kertyi tänään siis noin 450 km. Huomenna ajan Ruotsin Kalmariin, ja ajomatkaa on 500 km. Sitten ei enää olekaan kuin 400km Tukholmaan ja Turusta kotiin. Mitenkähän Henry Vesin on pärjännyt, lähti edeltä ajamaan kohti Suomea ja päivämatkat 700-800km.
Väkisin siinä tulee mieleen, että mitenkä tuo Honda TransAlp oikein kestää, mittarissa jo yli 60 000 km. Mutta hyvin se kulkee! Onneksi on tullut luettu Robert M. Pirsigin ”Zen ja moottoripyörän kunnossapito”. Kuvan mukainen manuaali on minulla mukana, kyllä sen avulla korjaa isommatkin viat.
Tämä matka on ollut uskomattoman onnistunut.
Tulette saamaan siitä täydellisen raportin Pamfelin muodossa. ”Road for Innovators” on avattu! Viimeisin vierailukohde oli Knowmads Damissa. Aivan loistava paikka!
Euroopan innovaatio-ja vuorovaikutussillat, tervetuloa Kuokkalan sillalle, sekin yhdistää
30.4.2015 klo 12:13 – Eurooppaa reissaten uutta etsien
Aika monta uutta ja innostavaa asiaa tulee mieleen, kun ”roikkuu” moottoripyörän sarvissa Tanskan salmet ylittävien siltojen kansilla kohti Ruotsia. Koko matkan Amsterdamista Tukholmaan sataa vettä, välillä kaatamallakin. Onneksi on keksitty Core-Tex ja moottoripyörän katteet. Tuuli tarttuu mieheen ja ajoneuvoon, heiluttaa puolelta toiselle ja tekee ajolinjasta mutkittelevan.
Tanskan siltojen merkitys on ehkä suurempi, mitä kukaan myöntää tai uskoo. Merkitys on sekä henkinen ja fyysinen. Jokainen tietää, että meren ylittäminen käy muutamassa hetkessä. Ihmisten välinen kohtaaminen käy kätevästi ja matka joutuu, miksei myös pendelöintiliikennekin. Ilokseni katselen liikennettä, jota värittävät lukuisat pienet motoristiryppäät matkalla etelään ja pohjoiseen. Tienvarsikuppilassa tapaan 20 ”prätkäjätkän” porukan leideineen, heidän selässään lukee isolla ”Veteran MC”. Kerrankin minun ikäisiä ukkoja ja heidän rakkaitaan. Ovat innostuneita ja puheliaita.
Kaivelin muistoistani ajan, jolloin ei ollut Kuokkalan siltaa. Kuinka takaperoinen olikaan järven toinen puoli, ja toinenkin puoli oli vain lutakko. Sillalla on aivan älytön merkitys alueiden kehitykselle. Samalla ne ovat myös vuorovaikutussiltoja, henkisiä yhdistäjiä, koska kulkemiselle ei enää ole esteitä. ”Tiedät varmaan mitä tarkoitan”?
Timo Lehtosen blogi-kirjoitukset Keskisuomalaisen reissublogissa
Tiimiakatemialaiset avaavat innovoinnin valtateitä Eurooppaan (KSML blogi 10.4.2015)
Tiimiakatemialaiset tekevät kuumeisesti matkavalmisteluja. Tarkoituksena on toteuttaa nuorten tiimiyrittäjien rauhanomainen ”liikekannallepano” , Learning Cirkus, ja avata uusia yhteistyön ja innovoinnin valtaväyliä Eurooppaan. Jyvässeutu on meille rakas, mutta ovet on saatava auki myös muualle maailmaan.
Olemme huomanneet, että sosiaalinen media on mitä mainioin viestintäväline. Sinulle syntyy kontakteja ympäri maailmaa, ja tieto kulkee ripeästi. Aidot kumppanuudet tarvitsevat kuitenkin tuekseen tapaamisen kasvokkain, yhteistä aitoa dialogia, hauskuutta, lounas-ja kahvitteluhetkiäkin. Kun on tavannut ja tutustunut kaveriin livenä, on paljon helpompi rakentaa yhteistyötä ja – tuotantoa verkossa.
Meillä Tiimiakatemiassa opiskelee ja työskentelee 12 tiimiyrityksessä yli sata innokasta nuorta apunaa viisi valmentajaa. Suurin osa Eurooppaan matkaavista hankkii alleen ”maakulkuneuvon”. Tiimit suosivat matkailuautoja ja junia. Kiireisimmät lentävät. Minä lähden matkaan tiimiyrittäjä Henry Vesinin kanssa moottoripyörillä. Jännitystä piisaa, sillä lähtöpäivälle 15.4. on luvattu lumisadetta! Haastava tavoitteemme on avata Innovoijan Tie (Road for Collaborated Innovations) välille Jyväskylä Amsterdam.
Olisi hienoa, että maakuntamme ihmiset haluaisivat olla mukana matkassamme ja seuraisivat tätä blogia, joka varmasti herättää innostusta ja tulevaisuuden toivoa maakuntaamme.
Timo Lehtonen
Valmentaja, Tiimiakatemia
PS. Tässä esitteemme Tiimiakatemian Learning Cirkuksesta ja Innovoijan Tiestä
LEARNING
Hyytävä alkumatka (KSML blogi 17.4.2015)
Parhaiten voimme kuvata ensimmäistä reissuvuorokauttamme sanalla HYYTÄVÄ! Keskiviikkona kohti Turkua ja yölauttaa. Voi sanoa, että päällä oli paksusti vaatetta, mutta kylmä hiipi lopulta lihasten läpi luihin. Laivalla nukkuminen on herkkää. Ainakin minä tiesin tarkalleen, minä yön tuntina viivähdimme Ahvenanmaalla.
Ruotsalainen bensa taitaa hyytyä +4 asteessa!
Lautta Tukholmassa 6.30 ja ei muuta kuin baanalle. Olimme varsin optimistisia sään suhteen. Odotimme lämpenevää, mutta aamupäivää leimasi hyytävä koleus, ja vasta reilun 300 kilometrin jälkeen Karlstadissa saimme hetken nauttia harhaisesta lämmön tunteesta. Ei aurinko vielä lämmitä edes Ruotsissa.
Huomenna menemme tekemään täällä Trollhättanissa tuttavuutta ja ystävystymään Innovatumin porukan kanssa. Paikka on varsin radikaali tiede-, taide- ja bisneskeskus, jossa meitä kiinnostaa ennen kaikkea uutta luova yrityshautomo. Ehkä illan suussa ylitämme meren, ja jatkamme matkaamme Tanskan maalla. Jännittävää!
Trollhättanin Innovatum – voisi ottaa oppia Kankaalle (KSML blogi 18.4.2015)
Meillä oli perjantaina 17.4. mahdollisuus tutustua upeaan konseptiin – Trollhättanissa sijaitsevaan Innovatumiin. Teollinen toiminta on alkanut alueella jo 1800-luvulla, ja kuuluisat ja laadukkaat SAAB autot ovat täältä kotoisin. Kuitenkin 1990-luvulla, kertoi vierailumme isäntä, Innovatumin toimitusjohtaja Peter Zinean, alue alkoi olla ”kohtalaisen” autio. Syntyi Innovatum: taidetta, tiedettä, historiaa, tulevaisuutta, bisnestä….monimuotoisuuden kehto. Voisiko täältä ottaa ideoita Kankaan alueen kehittämiseen? Voi!
Innovatumissa sijaitsee myös yrityshautomo, joka oli meidän päätutustumiskohde. Onneksemme lähes koko hautomon porukka oli paikalla, ja pääsin kollegoideni Sonjan ja Elizabetin kanssa samaan kuvaan (taustalla Heny). On selvää, että Innovatumin väellä kansainvälistymisen suunta on etelä (Tanska, Saksa jne) ja länsi (mm. USA). Itään Suomenlahden yli on jo haasteellisempaa lähteä. Meitä jäi edelleen kutkuttamaan porukan kertomukset Drivhuset-hautomoista, jotka on ennen kaikkea tarkoitettu vielä opiskeleville. He tekevät siellä 24H-synnytyksiä!
Meille jäi vierailun jälkeen enää yksi mahdollisuus – palata Trollhättaniin.
Piirtelin laivamatkalla Tanskaan ”huiman” piirroksen, joka kertoo ruotsalaisista, ja vähän suomalaisistakin. Klikkaa isommaksi, ehkä siitä saa sitten selvää….
Suomen pelastaisi leikki, puuhakas rakentelu ja vauhdikas kisailu (21.4.2015 KSM blogi)
PITKILLÄ PÄTKILLÄ ON AIKAA AJATELLA, MUTTA AJATUKSET HYYTYVÄT, JOS AJAA YLI 140 KM/H
Jotenkin on tullut mieleen tällä matkalla; kun on ollut aikaa ajatuksille pitkien etappien välissä, ja kun kypärän sisällä ei ole kuin yksi juttukaveri eli minä itse, että jotain tärkeää Suomesta puuttuu. Jotain olennaista, joka voisi nostaa kansakunnan fiilikset paremmaksi. Sipilän sanonta ”pessimisti ei pety” kuvannee tilannettamme todella hyvin. Voisiko sen vihdoinkin kääntää ”optimisti uskaltaa ja onnistuu”. Miettikää nyt vaikka tuota ruotsalaisten ja Ingvar Kampradin Ikea tarinaa. On se puuhakasta rakentelua kaikin puolin.
Jos vierailu Trollhättanin valtavan innostavaan Innovatumiin herätti ideapillit soimaan, niin täytyy sanoa, että Legoland oli jälleen jotain mielellistä (ei mieletöntä, koska eihän silloin ole edes mieltä!). Harmillista vaan vierailumme ajoittui sunnuntaihin, emmekä päässeet tapaamaan legolaisia heidän uuteen Innovation Houseen, jonne otetaan vastaan yritysvierailijoita.
LEGO EI JÄÄNYT ITKEMÄÄN KUN NINTENDO MEINASI VOITTAA KISAN LASTEN AJASTA
Lego on kehittänyt, innovoinut, yhteisöllistänyt, tuonut työkalut osallistavaan tuotekehitykseen ja vaikka mitä. Tunnelma Legolandissa oli mitä mainioin. Maksavat asiakkaat viihtyivät ja nauttivat. Mietittiin Henyn kanssa, että Jyväskylään järjestetään ensi syksynä valtava yhteisöllinen Legotapahtuma, jonka osallistujat saavat ”vuokrata” isosta hallista itselleen neliön rakennustilaa, ja näistä länteistä syntyisi valtava Legokaupunkin, jossa myös autot ja junan liikkuisivat. Samassa tapahtumassa olisi myös Lego-kirpputori ja vaihtopörssi.
Viikonloppu on ollut hankala vierailujen suhteen. Aarhusissa oli tarkoitus käydä erittäin radikaalissa opinahjossa nimelta Kaospilots, mutta niinpä vaan kaikki olivat karanneet kaupungin terasseille. Saimme kuitenkin hienoja kuvia.
MAAILMASTA LÖYTYY AINA ”SE” PAIKKA, JOKA ON ALAN HARRASTAJIEN PYHÄTTÖ JA PYHIINVAELLUSPAIKKA. MOOTTORIPYÖRÄRATAKILPAILUISTA KIINNOSTUNEILLE SE ON ASSEN.
Tämä tiistai on ollut huippupäivä! Ensin mahtavia Hollantilaisia maalaisteitä ja sitten tutustumaan yhteen maailman vanhimpaan moottorirataan Assen Circuitiin, jonka juuret ovat kaupungin katuradoilla (vuodesta 1925!). Olisi tietysti tehnyt mieli radalle ajamaan, ja portin raosta olisi päässyt, mutta…
On se kumma, että jos jää palloilemaan jonkun mielenkiintoisen rakennuksen ovelle, niin pian löytää itsensä talon sisältä mielenkiintoisten ihmisten kanssa rupattelemasta. Kuvassa tällainen rakennus: TT-Instituutti
KAASUJALAN PAINAJIA KYLLÄ RIITTÄÄ, MUTTA NIITÄ ON LIIAN VÄHÄN, JOTKA SAAVAT KAASUJALAN PAINAMISEN JÄLKEEN KONEESSA TAPAHTUMAANKIN JOTAIN
Tutustuttiin ja ystävystyttiin myös TT-Instituutin opettajiin. Heillä on Assenin moottoriradan kupeessa oma koulu ja 300 oppilasta. He erikoistuvat ennen kaikkea rata-autojen-ja moottoripyörien virittämiseen ja korjaamiseen. Pari kaveria sieltä kiertää jo mekaanikkona F1-sirkuksessa. Innostuivat Tiimiakatemiasta ja voisivatpahan tulla vaikka Jyväskylään, koska ollaan samassa genressä (Nesteralli). Tommi Mäkiselle olisi tässä mainio paikka kehittää omaa rallikorjaamoaan.
Oli muuten huima paikka tuo TT-Instituutti. Opiskelijat laitettiin autojen kimppuun ja ratkaisemaan niissä piileviä mitä ihmeellisimpiä vikoja. Learning by doing. Mielenkiintoisia löytöjä saattoi tehdä korjaamosalin nurkista – siellä täällä oli mitä erilaisimpia sähköajoneuvoja. Niinpä sitten vierailun lopuksi annoin käyntikorttini, ja uskon, että yhteydenpito tulee olemaan vilkasta!
Timo Lehtonen ja Henry Vesin, ne Learning Riders
Emme tanssineet Amsterdamissa sadetansseja – mutta silti sade puskee päälle! (KSML blogi 26.4.2015)
Elbe-joen yli pääsee lossilla, ei tarvitse kiertää Bremenin kautta! Tänäänkin lossasin.
Tiimiakatemia Learning Riders (Jyväskylä-Trollhättan-Aarhus-Billund-Assen-Odense-Kalmar-Jyväskylä)
Tänään oli Learning Ridersin ensimmäinen todellinen sadepäivä, siis koko päivä vain vettä kaatamalla. Olen nyt paluumatkalla Amsterdamista ja leiriytyneenä Satusedän Odensehen Tanskaan.
Aamulla lähdin Saksan Oldenburgista ja ajomatkaa kertyi tänään siis noin 450 km. Huomenna ajan Ruotsin Kalmariin, ja ajomatkaa on 500 km. Sitten ei enää olekaan kuin 400km Tukholmaan ja Turusta kotiin. Mitenkähän Henry Vesin on pärjännyt, lähti edeltä ajamaan kohti Suomea ja päivämatkat 700-800km.
Väkisin siinä tulee mieleen, että mitenkä tuo Honda TransAlp oikein kestää, mittarissa jo yli 60 000 km. Mutta hyvin se kulkee! Onneksi on tullut luettu Robert M. Pirsigin ”Zen ja moottoripyörän kunnossapito”. Kuvan mukainen manuaali on minulla mukana, kyllä sen avulla korjaa isommatkin viat
Tämä matka on ollut uskomattoman onnistunut.
Tulette saamaan siitä täydellisen raportin Pamfelin muodossa. ”Road for Innovators” on avattu! Viimeisin vierailukohde oli Knowmads Damissa. Aivan loistava paikka!
IMG_4754
Mutta kotia kohti, muistellen mielenkiintoista vierailua Knowmadseille!
Euroopan innovaatio-ja vuorovaikutussillat, tervetuloa Kuokkalan sillalle, sekin yhdistää (KSML blogi 30.4.2015)
Aika monta uutta ja innostavaa asiaa tulee mieleen, kun ”roikkuu” moottoripyörän sarvissa Tanskan salmet ylittävien siltojen kansilla kohti Ruotsia. Koko matkan Amsterdamista Tukholmaan sataa vettä, välillä kaatamallakin. Onneksi on keksitty Core-Tex ja moottoripyörän katteet. Tuuli tarttuu mieheen ja ajoneuvoon, heiluttaa puolelta toiselle ja tekee ajolinjasta mutkittelevan.
Tanskan siltojen merkitys on ehkä suurempi, mitä kukaan myöntää tai uskoo. Merkitys on sekä henkinen ja fyysinen. Jokainen tietää, että meren ylittäminen käy muutamassa hetkessä. Ihmisten välinen kohtaaminen käy kätevästi ja matka joutuu, miksei myös pendelöintiliikennekin. Ilokseni katselen liikennettä, jota värittävät lukuisat pienet motoristiryppäät matkalla etelään ja pohjoiseen. Tienvarsikuppilassa tapaan 20 ”prätkäjätkän” porukan leideineen, heidän selässään lukee isolla ”Veteran MC”. Kerrankin minun ikäisiä ukkoja ja heidän rakkaitaan. Ovat innostuneita ja puheliaita.
Kaivelin muistoistani ajan, jolloin ei ollut Kuokkalan siltaa. Kuinka takaperoinen olikaan järven toinen puoli, ja toinenkin puoli oli vain lutakko. Sillalla on aivan älytön merkitys alueiden kehitykselle. Samalla ne ovat myös vuorovaikutussiltoja, henkisiä yhdistäjiä, koska kulkemiselle ei enää ole esteitä. ”Tiedät varmaan mitä tarkoitan”?
Henry Vesinin kertomus matkasta kokonaisuudessaan (samalla essee kirjasta Jussi T. Koski: Banappelsiini)
Learning Riders on the Road
Ostin iskän kanssa puokkiin viime syksynä moottoripyörän, vihreä Kawasaki Z750. Siinä olisi kanssa aivan oma tarinansa, mutta kerron nyt ennemmin tarinan siitä, kun lähdin Letimin kanssa Amsterdamiin.
Kun tämän vuoden Learning Circusta alettiin suunnittelemaan niin jostain takavasemmalta mun päähäni syöksyi ajatus moottoripyöräreissusta. Tiesin Lehtosen olevan elämäntapamotoristi ja tehneen useita reissuja Eurooppaan, joten hänen mukaan houkutteleminensa oli helppo juttu. Yritin saada myös muita Tiimiakatemialaisia innostumaan, mutta vain muutama kiinnostui ja nekin jäi lopulta rannalle.
Suurpiirteinen reissusuunnitelma varmistui jo monta viikkoa etupeltoon. Tosin mun osaltani suunnitteleminen jäi todella vähäiseksi. Uskoin reissuni lähes kokonaan Letimin haltuun, ja annoin vain kysyttäessä ehdotuksia reissusta. Tiesin että konkari tuntee kyllä parhaat jutut. Sain jopa varustelistan ja tankkilaukun mestarilta itseltään. Lähtöpäiväksi valikoitui keskiviikko 15.4., koska puhetta oli silloin olevasta yhteislähdöstä. Varsinainen tapahtumapäivä Amsterdamissa oli torstai 23. päivä. Jätimme Learning Circuksesta Frankfurtin väliin koska sinne ajaminen olisi aiheuttanut melkoisen kiireen. Paluuohjelma olikin sitten mielenkiintoisempi setti. Olimme Valtterin kanssa suunnitelleet tarinaseminaaria maanantaille 27. päivä, eli mun oli oltava silloin Jyväskylässä. Koska tapahtumapaikkaa ei voinut montaa viikkoa etukäteen valmistella, täytyi todellisuudessa paikalla olla siis jo sunnuntaina iltapäivällä.
Lähtöpäivä, keskiviikko 15.4., lähestyi. Hain edellisenä sunnuntaina moottoripyörän tallista ja ajoin porukoille hakemaan tarvikkeita. Siinä saappaita ja hanskoja etsiessä jostain hiipi mieleeni sana määräaikaishuolto…
M: ”Hetkine, millonkas se seuraava määräaikaishuolto nyt olikaan?”
I: ”Kai se joskus 24000 kohdalla on tulossa..”
M: ”Niin niin.. Eli 30 kilometrin päästä. Mullahan ei tuukkaan tässä seuraavan parin viikon aikana montaakaan tuhatta kilometriä tuohon lisää.”
Kun tähän vielä lisää sen että
a) moottoripyörä on uusi minulle ja että
b) en ole koskaan käynyt Kuopiota kauempana moottoripyörällä, niin pieni kuumotus meinasi iskeä. Matka sinne ei kuumotellut läheskään niin paljon koska matka joutuisi mestarin renkaanjäljissä, mutta takaisinpäin pitäisi tulla itsekseen. Siinä jos jossain Saksan kohdalla iskee moottoriin vika niin olen pulassa.
Maanantain ja tiistain illat käytinkin tavaroiden pakkaamiseen, tankkilaukun testaamiseen ja munuaisvyön hakemiseen. Kun keskiviikko koitti niin kaikki oli pakattuna yhteen tankkilaukkuun ja reppuun. Sillä setillä sitten kohti reissua. Startattiin moottorit iltapäivällä Trattorian aukiolta ja aloitimme suunnistuksen Turkua kohti. Sää oli kuiva, mutta vilpoinen. Oriveden kohdalla konkari Lehtonen ojensi pienelle oppipojalle isot moottoripyörärukkaset hanskojen päälle, ettei ihan paleltuisi. Illalla hyppäsimme lauttaan yhdessä Volvocircuksen ja Nimionin karavaanin kanssa.
Ruotsissa oli ihan hiton kylmä. Aamulla seitsemän aikaan karautimme Tukholmaan ja lähdimme suunnistamaan kohti länsirannikkoa. Ilman lämpötila oli +4, joten viima ajaessa todellakin kävi luihin ja ytimiin. Kilometrejä oli edessä sellainen 500km, ja se on aika paljon palelemista se. Reissun toinen päivä ja mulla alkoi ensimmäisen kerran mennä vati jumiin, jossain tuossa Eskilstunan kohdalla. Edessä oli vielä tuommoinen pieni Vänern-järven kiertäminen.
Onneksi perjantai oli hyvä päivä. Yövyimme paikallisessa guesthousessa, ja heräsimme aamulla suhteellisen virkeinä aamupalalle. Lehtonen oli saanut sovittua Innovatumille asiakaskäynnin jo Suomen päässä. Se on siis paikallinen Kankaan tehdasalue, mutta 20 vuotta edellä. Keskitetysti innovaatioita, koulutusta ja erilaisia yrityshautomoita. Erittäin mielenkiintoinen ja innostava asiakastapaaminen siis! Tästä saatiin hyvä boostaus koko loppureissulle.
Matka jatkui kohti Göteborgia, jossa käytiin syömässä ja venattiin lauttaan astumista. Illansuussa saavuimme Tanskan puolelle Fredrikshavniin. Yöpaikka oli varattu edellisenä iltana ja suunnistimme suoraan sinne. En tiedä mistä se johtui, mutta Tanska valloitti aivan samantien mun sydämen. Sekä mennessä että tullessa Tanskassa on ollut kaikista mukavinta ajaa ja olla. Kiitos Tanska että olit hyvä mulle ❤
Lauantaiaamuna lähdimme kohti Århusia, jossa tarkoitus oli käydä kolkuttelemassa KaosPilotsin ovea. Kolkutteluksihan se jäi, koska sisällä ei ollut ketään. Jätimme terveiset postilaatikkoon ja jatkoimme kohti Legolandian luvattua maata.
Edellisenä iltana majoitusta varattaessa olimme päättäneet että saatamme viettää seuraavat kaksi yötä samassa paikassa. Viikonloppuna on hankala saada asiakastapaamisia minnekään, joten olisi ehkä parempi ottaa iisisti. Sunnuntaiaamuna löysimme itsemme Lego Innovation Housen ovelta. Tästä oli jo etukäteen saatu nimi, mutta ei mitään muita tietoja. Ei aukioloaikoja, ei puhelinnumeroita, ei mitään. Sisään ei päästy, mutta mentiin sitten tutustumaan Legolandiaan. Mukava mesta, erityisesti pienoismallikaupungit olivat sykähdyttävän upeita! Ilta vietettiin mukavassa pikkukylässä vaalilähetyksiä kuunnellen.
Maanantai, ja paluu arkeen. Toisin sanoen melkein 400km ajoa pikkuteitä pitkin. Illalla sitten perillä majapaikassa, joka tuttuun tapaan oli varattu edellisenä iltana. Maanantai oli, no, maanantai. Reissun toinen kerta kun meinas alkaa syömään miestä, tällä kertaa tosin ei mistään erityisestä syystä. Taisi se Seppo Räty olla oikeassa kun sanoi että ”Saksa on paska maa”.
Tiistai oli kuitenkin odotettu päivä! Määränpäänä oli päästä TT Circuit Assenille tutustumaan legendaariseen MotoGP-rataan. Sinne löydettiin muutaman navigaattoriharhailun jälkeen. Tyhjänäkin koko rata ja sitä ympäröivä alue oli kerrassaan vaikuttava! Kovasti teki mieli ottaa muutama kierros siinä radalla kun porttikin oli jäänyt sopivasti hieman auki. Lehtonen lupasi kuvata jos hurautan radalle. Tulin kuitenkin siihen tulokseen että sieltä joutuisi poistumaan samalla vauhdilla ja kauas, joten parempi jättää seuraavaan kertaan.
Rata-alueen läheltä poistuessa huomattiin iso TT-monumentti ja jonkinlainen messuhalli ja rakennus siellä takana. Kun ei kiirekään ollut niin käytiin katsomassa lähempää. Jonkinlainen TT-institut siinä oli, ja näyteikkunassa puolikkaita moottoripyöriä. Tässäkin paikassa oli ovi lukitsematta, vaan ei istunut vastaanotossa ketään. Siinä ulkona hetken aikaa palloiltiin ja tuumailtiin, kunnes sisältä tuli joku mies siihen ulos röökille. Lehtonen otti ohjat käsiinsä, marssi viereen ja kysyi rallienglannillaan että ”Hello, we are from Finland by motorcycles. What is this place?”
Mies ei ollut ehtinyt sytyttää tupakkaansa vielä, joten hän viittoi meidät seuraamaan sisään. Sisältä löytyi halli täynnä autoja ja moottoripyöriä. Hiukan kangertelevalla englannilla mies selitti autoista ja moottoripyöristä, kunnes paikalle tuli toinen henkilö. Hänen englantinsa oli huomattavasti parempaa, ja yhteinen sävel löytyi nopeasti. Selvisi että kyseessä oli ratapyöriin ja tekniikkaan erikoistunut koulu, jossa toteutettiin samankaltaisia Learning by doing-metodeja kuin Tiimiakatemiassakin. Koko hoito oli vasta vuoden vanha, mutta opiskelijoita oli silti useita satoja. Siellä halleissa he purkavat moottoreita ja opiskelevat erikoisteknikoiksi. Ensimmäinen mies paljastui myös TT Circuitin turvallisuusvastaavaksi, eli siinä oli mies jolla on avaimet radalle. Painoin kasvot tarkasti mieleeni ja jätin lämpimät välit hänen kanssaan.
Käyntikorttien vaihtamisen jälkeen jatkoimme matkaa rannikolle, josta seuraavana aamuna siirryimme suurta patoa pitkin Amsterdamiin. Vasta tässä vaiheessa tuli ensimmäinen oikeasti pilvinen ja hiukan viileä päivä Suomen ja Ruotsin jälkeen.
Amsterdamissa tiemme erkanivat Lehtosen kanssa, kun muut valmentajat suorastaan pakottivat hänet liittymään seuraan. Minä palloilin hetken aikaa Damissa ja siirryin illaksi majoitukseen leirintäalueelle. Seuraavan päivän ohjelmaan kuului Amsterdam, kuvia, ja illalla House of Bols. Kilometrejä tuli vain muutama kymmenen ja muutenkin nämä päivät sujuivat leppoisasti. Illan pirskeistäkin tuli lähdettyä jo ennen puoltayötä, koska seuraavana aamuna odotti herätyskello 06:30.
Seitsemän aikaan perjantaina löin moottorin tulille ja lähdin ampumaan kohti Suomea. Ilman navigaattoria sompaillessa meni melkein tunti että pääsin Amsterdamissa oikealle tielle. Tuolla jos poistut moottoritien liittymästä niin välttämättä et pääsekään samalle tielle toiseen suuntaan takaisin ihan noin vaan. Meinasin joutua Schipolin lentokentälle asti ennenkuin löysin itseni tieltä joka ehkä veisi oikeaan suuntaan. Tavoitteena oli ajaa ekana päivänä 900km, tokana 700km ja kolmantena vielä se viimeinen 350km. Pommitin sitten 13 tuntia isoja teitä vauhdilla Roskilden taakse perjantain aikana, ja lauantaina siltoja pitkin Tukholmasta iltakahdeksalta lähtevään lauttaan.
Reissu tähän asti oli sujunut erittäin hyvin. Zetan kanssa ei ollut mitään ongelmaa ja korttikin kävi lähes jokaisessa paikassa. Menomatkalla navigaattorin takia tehtiin pari kertaa kiertolenkkejä, takaisin ajaessa kun ei ollut navigaattoria niin ei tullut tehtyä niitäkään. Vaan reissun jännittävin hetki osui 140km ennen Tukholmaa.
Olin pysähtynyt tankkaamaan, mutta jostain syystä maksu ei mennyt automaatista läpi. Mietin että kyseessä saattoi olla katevaraukset Tanskassa, joten otin puhelimen taskusta ja aloin etsimään tilin saldoa. Sivusilmällä vilkaisin takarengasta ja hetkinen sentään.. Täältähän paistaa ensimmäinen suikale kangasta! Kilometrejä tuli männä viikolla näköjään niin runsaanlaisesti että renkaasta alkoi kangas pilkottamaan. Matka Tukholmaan oli sitten hyyyyvin tasaista vauhtia, mahdollisimman vähän moottorijarrutusta ja kaikkien pikkukivien väistelyä. Kelasin siinä nimittäin että jos se rengas puhkeaa eikä rengasvaahtokaan auta, niin
a) missaan jo ostetun lautan,
b) en tiedä missä yövyn ja
c) kukaan tuskin vaihtaa rengasta moottoripyörään sunnuntaina. Sormet ja varpaat ristiin ja kieli keskellä suuta kohti Tukholmaa.
No rengas kesti, ja Tukholmassakin aikansa kun palloilee niin löytää lopulta satamaan. Levollisin mielin hyttiin nukkumaan.
Voi sitä fiilistä mikä seuraavana aamuna sitten oli, kun huomasi että Turkusessa on se +4 astetta ja sataa vettä kaatamalla. Täys geari päälle, eli aluskerrasto, t-paita, flanellipaita, fleece, kertakäyttösadetakki ja ajoasu. Ensimmäinen tunti meni aikalailla hyvin. Sen jälkeen hanskat oli niin märät että alkoi toden teolla jäätämään. Vietin ekalla tauolla 45min kaakaon äärellä lämmittelemässä. Hanskat vaihtoon, sukat vaihtoon ja muovipussit saappaisiin. Noin puolen tunnin päästä on jälleen varpaat ja kädet aivan jäässä. Tällä matkalla totisesti otettiin miehestä mittaa. Toisella tauolla Oriveden Nesteellä samanmoinen lämmittelytauko ja soitto äitille: ”Laita sauna päälle, ajan suoraan sinne.” Sukat jälleen kerran vaihtoon ja kohti Jyväskylää. Tässä vaiheessa kylmyys vei voiton varovaisuudesta, ja nostin matkanopeuden sellaiseksi että autot jäi taakse ja mies lähestyi vauhdilla odottavaa saunaa. Jyväskylän päässä kun aloin painamaan kädellä jarrua niin huomasin että kas, kaikista sormista on näköjään hävinnyt jo kokonaan tunto. Siinä se jarrukahva on ja mä painan sitä mutta en mää sitä enää tunne. 20 minuuttia saunassa lämmittelyn jälkeen kokeilin jalkapohjia ja kylmäthän nekin vielä oli.
Hyvä reissu, hyvä että tuli tehtyä. Toiste en vaan tuolla prätkällä jaksa lähteä. Jos lähden niin katetulla ja tehokkaalla niin että matkanopeuden voi pitää parissa huntissa, tai sitten lähden autolla.
Jos haluat lukea mitä Lehtonen on kirjoittanut reissusta, niin tutustu alle linkitettyihin blogikirjoituksiin.
http://blogit.ksml.fi/tiimiakatemia/tiimiakatemialaiset-avaavat-innovoinnin-valtateita-eurooppaan/
http://blogit.ksml.fi/tiimiakatemia/hyytava-alkumatka/
http://blogit.ksml.fi/tiimiakatemia/trollhattanin-innovatum-voisi-ottaa-oppia-kankaalle/
http://blogit.ksml.fi/tiimiakatemia/suomen-pelastaisi-leikki-puuhakas-rakentelu-ja-vauhdikas-kisailu/
http://blogit.ksml.fi/tiimiakatemia/emme-tanssineet-amsterdamissa-sadetansseja-mutta-silti-sade-puskee-paalle/
http://blogit.ksml.fi/tiimiakatemia/euroopan-innovaatio-ja-vuorovaikutussillat-tervetuloa-kuokkalan-sillalle-sekin-yhdistaa/
Miten tämä liittyy tähän kirjaan?
Totta puhuen, valitsin kirjan reissun jälkeen sillä perusteella että luen jotain, jotta voin kirjoittaa reflektion reissusta. Yllättävän hyvin banappelsiini kuitenkin vastasi huutoon, koska tämän kautta tuli ajateltua reissua eri kantilta. Käytännössä tuli ajateltua siinä ajaessa paljon esimerkiksi tajunnan virtaa. Huomasin jälleen kerran että ajaminen on mulle todella rentouttavaa, näköjään myös moottoripyörällä (mutta vain hyvässä säässä…). Viime kesänähän huomasin tämän jo kuorma-autoa ajaessa. Toisaalta, välillä taas tuli ihan keskittyneesti ratkaistua joitain haasteita, kuten WayOut-asuntoauton teemaa tai asiakascasea joka minulla oli reissun ajan. Tässä nyt kolme isompaa hoksausta banappelsiinista:
1. Toimeenpano ja tekeminen erottaa luovuuden haaveilusta
Kuka tahansa voi haaveilla ja heitellä ajatuksia. Luovuus vaatii kuitenkin raakaa duunia. Tämä ajatus hyppäsi silmille jo ennen varsinaisen kirjan alkamista. Tarvitaan prototyyppejä, kokeiluja, venymistä. Tämäkin LC-reissu toimii yhtenä prototyyppinä. Lehtosen kanssa moneen kertaan, etenkin hyvien asiakastapaamisten jälkeen, pohdittiin että miten tätä hyvää settiä saisi jaettua muille. Totesimme tarpeen Innovoijan Tielle, jonka totesimme olevan fyysinen reitti Jyväskylästä Amsterdamiin. Tästä saattaa kehkeytyä pienen puuhailun jälkeen #kova koulutusohjelma vuoden päähän. Tarkoitus on silloin siis löytää muita motoristeja Tiimiakatemialta ja kevään ajan valmistautua kulkemaan Innovoijan Tie päästä päähän. Kuulette varmasti lisää myöhemmin kun alitajunta on hetken aikaa työstänyt ajatusta!
2. Muista pää, muista kädet
Tiimiakatemialla tehdään niin paljon ajatustyötä, että tämä kolahti. Jos teen paljon töitä päälläni, niin välillä on muistettava tehdä myös käsillä. Jos taas teen paljon töitä käsilläni, niin välillä on tehtävä myös päällä. Tästä syystä on välillä niin mukavaa tarttua porakoneeseen ja käydä paistamassa lettuja jossain markkinoilla. Ihanaa tasapainoa elämään. Tätä on tavoiteltava myös tulevaisuuden työpaikassa.
3. Kaikkein tärkein luova projekti oon minä itse
Tämä hoksaus ei varsinaisesti hypännyt mistään yhdestä kappaleesta, vaan monen summasta. Elämäntapani hyvin pitkälti määrittelevät sen, miten pystyn hyödyntämään minussa olevaa luovuutta. Välillä on luovuttava rutiineista, mutta välillä on pidettävä niistä kiinni. Välillä on ajateltava syvällekin, välillä on jätettävä ajatukset hautumaan. Välillä on yksinkertaistettava, välillä on monimutkaistettava. Tasapaino on joka tapauksessa löydettävä. Mieli vireänä eteenpäin, ja oikeastaan tiivistin tämän ajatuksen luovuudesta yhteen sanaan: seikkaile. Se avartaa.
”Pysähdy, kuuntele itseäsi ja aloita seikkailusi.”
-Henry Vesin
learningriders 